Kuusamo

Kuusamon tropiikki ;)

 

 

 

Mulle on muodostunu kaikkien eräohjelmien myötä semmone fiilis Kuusamosta, et siellä on pakko käydä ainakin kerran elämässä. Siis vähä sama fiilis, kuin Kolista. Tulipahan nyt sitten saavutettua ainaki nää tavotteet elämässä het samana vuonna. Koli - check, Kuusamo - check. Aateltiin poiketa hieman tavoistamme ja kokeilla peräkontti- ja aittamajoittumisen sijaan hotellia. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että sisko perheineen oli sattumalta valinnut saman ajankohdan ja paikan syyslomalleen, joten majottauduttiin samaan hotelliinkin. Maanantaina saavuttiin ja torstaina lähdettiin takaisin kotiin.

Sen lisäksi, että nukuttiin hotellissa varmaan puolet ajasta ja lilluttiin itsemme ryppyisiksi kylpylän puolella, keskiviikkona käytiin toteuttamassa myös mun sisäistä Nuuskamuikkusta, Peltsiä tai Panchoa ja poikia (vaikka kalastus jätettiinkin väliin). Kuusamosta mulle on jo pitkään tullu päälimmäisenä mieleen Oulangan kansallispuiston Karhunkierros. Voimat, välineet ja uskallus ei vielä riittäneet 80km pituiseen vaellusreittiin, joten tyytyminen oli lyhyempään päiväreittiin Pieneen Karhunkierrokseen (12km).

Kiertäjille seuraa pitävä koira jäi meidän kanssa ihmettelemään Jyrävän koskea.

 Kuusamon ensilumi satoi jo maanantai-iltana, kun saavuimme paikalle. Märkä lumi ja tallotut polut olivat todella petollinen yhdistelmä.. Lensin selälleni heti, kun astuimme reitin portista sisään. Onneksi se oli ainoa kerta, mutta läheltä piti monta kertaa. Reitti on kevyempi kiertää myötäpäivään, mutta uhmakkaasti kierrettiin kuitenkin vastapäivään. Näin nousua oli enemmän ja laskua vähemmän. Kuulostaa raskaalta, mutta nouseminen oli ehdottomasti helpompaa kuin portaissa liukasteleminen alaspäin! Henkilökohtaisesti suosittelen reitin kiertämistä kuivalla säällä. Silloin on helpompi keskittyä maisemiin ;) Vaikkakin hienoin hetki taisi olla se, kun seisoin Harrisuvannon yllä riippusillalla, lunta leijaili hiljalleen ja tunsin itseni aivan lappilaiseksi Pocahontakseksi .. joo älkää kysykö, mut aivan mahtava hetki!

Pysähdyttiin lammenrantaan paistamaan makkarat. Vaikka retkeilijöitä riitti, tällä paikalla poikkesi vain kaksi seuruetta meidän lisäksi.

Myllykoski.

Kierroksen jälkeen käytiin vielä viimeisen kerran kylpemässä ja loma kruunattiin hohtokeilauksella siskon perheen kanssa. Keilaajaa, uimaria tai vaeltajaa minusta ei tullut vieläkään, mutta mukavaa oli joka tapauksessa! Mutta jaa.. Siitä hotellielämästä? Kyllä mä luulen, että seuraavalla kerralla varataan ihan vaan se hirsimökki metsän reunasta. Lomaosakkeet, ruuhkaiset aamupalat ja kloori ei vaan oo mun juttu.

Lähtöpäivän aamuna keli vielä suosi.