Kisma-Asiaa!

Tänään Miska täyttää ½v!
Poika on iloinen, vaudikas ja pullea! 

Ollaan viimein alettu sopeutua toisiimme.  

(Yliaktiivinen kissa oli melko kova pala kahdelle ihmiselle, jotka yleensä makaa ja tuijottaa seinää.)

 
Mitä nyt tänään aamukahvilla meinas järki lähteä.. Istuin juomassa kahvia kissa sylissä ja luin Pirkka-lehteä = totaalinen aivojen nollaus siis. Havahduin siihen, kun kissa räppäs sormille, jotka sijaitsivat puolessa välissä pöytää. Kissa oli ehtinyt virittäytyä saalistustilaan, vaania ja hyökätä puoli metriä ennen kuin minä havahduin. Raivostuttaa, kun mulle nollaustila on optimitila ja tuon Rökäleen kanssa siihen ei vaan voi päästä. No, verta ei vuodatettu ja Jäbä on alkanu viimein kusta laatikkoon, joten sallittakoon satunnaiset räppimiset. Minä voin lukea laatulehteni vaikka vessassa.

Tärkeää päivää on juhlistettu uudella hiirellä, vauhdikkaalla takaa-ajolla ja keltuaisen maistelulla (Maistui! Mitä tuo nyt ei söis..). Blogin puolella voisimme uppoutua nollaamaan kattikuveja!

Kissa kohtaa lumen! -Lumi ja pakkanen on paljon kivempi juttu kuin märkä maa ja märät käpälät, kommentoi Miska.

Pesukoneen lisäksi voi vahtia myös broilereita uunissa.

Kissan voi saada leikkimään vaikka kivellä, jos kyseessä on kaheli yksilö. Tosin kiven maadoittava vaikutus sai kissan torkahtamaan. Musta tässä kuvassa on vähän semmoset avaruusvibat.

Niin ja tosiaan. Viikko sitten mulla oli valmistujaisjuhla ja sain päättötodistuksen koululta. Mitään suureellisia (eikä ees pieniä) partyja ei pidetty. Jotenki kaikki Yo-juhlat ja kihlajaiset ja tuparit vieläki kummittelee mun mielessä. Onhan tässä nyt juhlittu, enkä muutenkaan pidä saavutustani kovin erikoisena. Juhlitaan sitten, jos meikä saa töitä! ;D

Tämän tuijotuksen saattelemana päästän teidät viettämään mitä leppoisinta torstai-iltapäivää!
edit. Niijja kivaa marraskuuta ja maailman vegaanipäivää ja Movemberia!

DIY: Nuuskamuikkusen takki

Before

Oon haaveillu khakinvihreästä maihari/parkatakista varmaan siitä lähtien, kun niiden olemassa olon ja ihanuuden tajusin, mutta koska olen aina köyhä ja ongelmainen, en oo saanu semmosta hankittua. Siis kato ny tätäki: UUH! (siis "Dark Olivena" tottakai!)

Haahuillessani Kuusamon Prisman hyllyjen välissä silmäni osuivat laatikkoon, jonka kylessä lukee Dylon. Pääni laski välittömästi yhteen blogimaailmasta tutun tuotemerkin ja vuosia sitten kirpparilta löydetyn ja käyttämättä jääneen takin. Haa! Tyhmästä beigestä spurgutakista on tuleva kaikkien eräjormien kuningas wnb-Tunturikettu!

Kuvamateriaali jäi hieman synkäksi, mutta onneksi se muutenkin on enää synkkä muisto vain!

Virallinen värjäysvalvoja Miska@

Vaatteiden värjääminen ei ollu ennestään tuttua, joten vähän jänskätti. Luin ohjeet varmaan 7 kertaa ja aattelin, ettei siinä kuinkaan käy, vaikka kaikkien aikoijen nuhjuisin ja tunnearvottomin takki menis pilalle. Mäihä potkas siinä mielessä, et takki painoi tasan 1,2kg ja yks väripaketti lupas värjätä semmosen kangas määrän vaaleanvihreäksi. Toivoin sen riittävän ja kyllä! Siitä tuli jo melkein liiankin vihreä. Beige ilmeisesti oli hyvä pohjaväri.

Osasin oottaa, et tekokuituset akryyli- ja polyesteri-osat jäis alkuperäiseen väriinsä, mut emmä uskonu lopputuloksen olevan näin toimiva ja tasainen. Puuvilla imi värin itteensä kuin sieni. Toimii!

After

Nyt ei tartte enää spurguilla vaan voin ihan Muikkusena vallata kaikki tulevat Kolit ja Kuusamot. Vielä tähän joku jäätävä Canoni, nii meikästä tulee vuosituhannen kuumin ornintologi!

Kuusamo

Kuusamon tropiikki ;)

 

 

 

Mulle on muodostunu kaikkien eräohjelmien myötä semmone fiilis Kuusamosta, et siellä on pakko käydä ainakin kerran elämässä. Siis vähä sama fiilis, kuin Kolista. Tulipahan nyt sitten saavutettua ainaki nää tavotteet elämässä het samana vuonna. Koli - check, Kuusamo - check. Aateltiin poiketa hieman tavoistamme ja kokeilla peräkontti- ja aittamajoittumisen sijaan hotellia. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että sisko perheineen oli sattumalta valinnut saman ajankohdan ja paikan syyslomalleen, joten majottauduttiin samaan hotelliinkin. Maanantaina saavuttiin ja torstaina lähdettiin takaisin kotiin.

Sen lisäksi, että nukuttiin hotellissa varmaan puolet ajasta ja lilluttiin itsemme ryppyisiksi kylpylän puolella, keskiviikkona käytiin toteuttamassa myös mun sisäistä Nuuskamuikkusta, Peltsiä tai Panchoa ja poikia (vaikka kalastus jätettiinkin väliin). Kuusamosta mulle on jo pitkään tullu päälimmäisenä mieleen Oulangan kansallispuiston Karhunkierros. Voimat, välineet ja uskallus ei vielä riittäneet 80km pituiseen vaellusreittiin, joten tyytyminen oli lyhyempään päiväreittiin Pieneen Karhunkierrokseen (12km).

Kiertäjille seuraa pitävä koira jäi meidän kanssa ihmettelemään Jyrävän koskea.

 Kuusamon ensilumi satoi jo maanantai-iltana, kun saavuimme paikalle. Märkä lumi ja tallotut polut olivat todella petollinen yhdistelmä.. Lensin selälleni heti, kun astuimme reitin portista sisään. Onneksi se oli ainoa kerta, mutta läheltä piti monta kertaa. Reitti on kevyempi kiertää myötäpäivään, mutta uhmakkaasti kierrettiin kuitenkin vastapäivään. Näin nousua oli enemmän ja laskua vähemmän. Kuulostaa raskaalta, mutta nouseminen oli ehdottomasti helpompaa kuin portaissa liukasteleminen alaspäin! Henkilökohtaisesti suosittelen reitin kiertämistä kuivalla säällä. Silloin on helpompi keskittyä maisemiin ;) Vaikkakin hienoin hetki taisi olla se, kun seisoin Harrisuvannon yllä riippusillalla, lunta leijaili hiljalleen ja tunsin itseni aivan lappilaiseksi Pocahontakseksi .. joo älkää kysykö, mut aivan mahtava hetki!

Pysähdyttiin lammenrantaan paistamaan makkarat. Vaikka retkeilijöitä riitti, tällä paikalla poikkesi vain kaksi seuruetta meidän lisäksi.

Myllykoski.

Kierroksen jälkeen käytiin vielä viimeisen kerran kylpemässä ja loma kruunattiin hohtokeilauksella siskon perheen kanssa. Keilaajaa, uimaria tai vaeltajaa minusta ei tullut vieläkään, mutta mukavaa oli joka tapauksessa! Mutta jaa.. Siitä hotellielämästä? Kyllä mä luulen, että seuraavalla kerralla varataan ihan vaan se hirsimökki metsän reunasta. Lomaosakkeet, ruuhkaiset aamupalat ja kloori ei vaan oo mun juttu.

Lähtöpäivän aamuna keli vielä suosi.

"Mietin usein, miltä tunteeni minusta tuntuvat."

Eksyin sattumalta Namasten sivuille Tunnista itsesi-persoonallisuustestiin. Innostun aina tämmösestä hömpästä, joten pakko oli kokeilla. Jälkeen päin tuntu siltä, että oon saattanu tehdä tämän joskus aiemminkin.. Tulos ei yllättänyt kovinkaan paljon, mutta tämmöne itsetutkiskelu on aina hauskaa. Jotenki koin, että haluan jakaa tämän tuloksen myös tänne. Tämmösenä ressaantuneena etenkin pohdin aina ihan hirveesti itteeni, omia ajatuksiani, maailman käsitystäni ja ihan kaikkea. Sopinee tähän tyyppiin:

Testin mukaan olen eniten tyyppiä 4. Luova Individualisti, jota motivoi aitous ja yksilöllisyys. Parhaimmillani olen luova, syvällinen ja ilmaisuvoimainen. Pahimmillani taas loukkaantuva, oikutteleva ja ylitunteellinen (..kuulostaa siltä, että viime aikoina olen ollut pahimmillani). Lisää tyypistä 4 voi lukea täältä.

yksilöllinen * syvällinen * tunnerikas * intuitiivinen * ainutlaatuinen * ilmaisuvoimainen * vahva * herkkä * itseään ilmaiseva * syvällinen * aito * intensiivinen * oivaltava * pohdiskeleva * romantikko * intohimoinen * esteetikko * taiteellinen * omintakeinen * dramaattinen * vetäytyvä * tunteellinen *