Leffoja ja hiihtoretki

Torstai lopetettiin Pussikaljaelokuvalla, josta jäi hyvä fiilis. Ja kaljajano.

Kaljajano sammutettii perjantaina. Käytii siskolla kattomassa Voice of Finland, jonka jälkeen erehdyin ekaa kertaa laulamaan SingStaria seurassa. Ehkä Doris tai the Rasmuksen In the Shadows ei ollu parhaita mahollisia biisejä tohon tarkotukseen. Suunnattiin paikalliseen jatkoille. Karaokeen en sentään alistunu vieläkään.
Lauantaina oli vuorossa Jyväskylä-reissu Arskan siskon ja sen miehen kera. Ajelin "jo" toista kertaa Jkln keskustassa.. On se vaa epäinhimillinen tilanne pienen paikkakunnan ihmiselle.

Pohjanmaan portilta Jyväskylän kautta Härmään.

Mielenkiintosia kommentteja sai kuulla. Porukan valuessa ulos teatterista kuulin mm. "Hirveän pitkäveteinen. Aattelin, ettei se ikinä lopu.", "Kamalasti tappeluita ja verta ja HYI!" ja "Se Lauri oli niiiiin kuuuuma!" Ite olin niin fiiliksessä mukana, ettei siinä mun mielestä ollu yhtää liikaa tappeluita, eikä se ollu tylsä. Ja Lauri on kuuma. Ainoo mikä jäi vaivaamaan oli Pamela Tolan sieraimet, mutta ne on häirinny mua jo pitkään.

Kilon karkkipussin ja Arnoldsin donitsien jälkeen on ihan hyvä viettää sunnuntai hiihtäen. Kuumaa mehua termarissa, lämmittävä helmikuun aurinko ja hyvä seura. Kyllä kelpas, vaikka onnistuin ensimmäistä kertaa tänä talvena kaatumaankin.

Aattelin nyt vielä kerran lämmitellä blogia, jos tästä jotain tulis. Ite aina aattelee, et ei viitti tohon ryhtyä, kun ei mulla oo mitään annettavaa. Sitä vetää riman johonki ihme paikkaan, vaikkei edes ole tavotteita. Nyt päätin heittää riman jorpakkoon ja kattoo mitä tapahtuu. Joku jossakin kuvas blogiaan aikuisiän vauvakirjaks. Toisinaan on mukavaa kattoo taaksepäin tai haaveilla tulevasta (tai mahottomasta). Tää vois olla hyvä väylä siihen. Tervetuloa, jos tänne eksyit!